Keikka-arvioita tulee harvemmin kirjoiteltua, mutta päätin terästäytyä.
Täytyyhän se myöntää, että ennakko-odotukseni tämän bändin suhteen olivat aika olemattomat. Jos yhtye on Suosikki-lehden lukijoiden favourite, niin sisäinen musapoliisini herää ja kaivaa pamppua esiin. EMO-image ja suosio nuorten tyttöjen keskuudessa ei ole omiaan herättämään meikäläisen mielenkiintoa. Oikeastaan päinvastoin.
Bändi kuitenkin kutsui Tarkkailija K:n Oulun keikalleen, joten päätin mennä ilman ennakkoluuloja. Tai ainakin yritin. Tsekkailin bändin MySpace-sivuilta itselleni etukäteen tuntematonta musiikkia, joka vain vahvisti ennakkoluulojani. Nuorille tytöille suunnattu bändi, joka ei voi mitenkään kolahtaa meikäläiseen.
Kuitenkin kun nimi listoilla oli, niin ajattelin tsekata yhtyeen, eipä siinä mitään häviä kun ilmaiseksi sisäänkin pääsee. Väkeä oli taasen surkeaksi keikkapäiväksi todettuna torstaina olemattomasti, ja paikalla olijoiden keski-ikä oli puolet meikäläisen iästä. Mutta tunsipa itsekin olonsa nuorekkaaksi.
Keikka alkoi energisesti. Soundit olivat kunnossa, mitä ei voi sanoa läheskään kaikista jo hieman tunnetuimmistakin bändeistä joita näillä lauteilla on nähty. Tämä bändi on selvästi kotiläksynsä hoitanut. Ja pikkuhiljaa bändin energisyys vei mukanaan. Eihän tämä hassumpi olekaan. Tulevaisuuden tusinaan valittu yhtye ei ole turhaan tuolla listalla.
Vaikka tietyt yleisönnostatusmaneerit tuntuvatkin vanhemmasta kuulijasta hieman kornilta, eivät ne nyt kuitenkaan eroa muista kovinkaan paljon. Ja jos Heatherin kitaristi käy tanssittamassa yleisön naisia, niin eihän sekään paljon eroa Springsteenin Courtney Coxin tanssittamisesta. Fiiliksen kohottamisestahan siinä on kysymys, ja siitä illuusiosta että kuka tahansa tytöistä voi päästä bändin läheisyyteen. Sillä erolla tietenkin, että Courtney oli palkattu hommaan.
Vaikka bändin musiikki ei ihan omaan makuuni iskekään, niin tykkäsin kyllä keikasta. Nuoret pojat hoitivat hommansa erittäin ammattimaisesti ja energisesti vähäisestä väkimäärästä huolimatta. Erityisesti jäi mieleen rumpali Joni Martiskaisen animal-meininki ja laulajan suvereeni suoritus. Lievistä lauri ylönen-konnotaatioista huolimatta olen valmis antamaan Joonaksen tyylipuhtaalle suoritukselle vahvan komppauksen. Lyhyt setti jätti lopulta positiivisen kuvan bändistä kaikista ennakkoasenteistani huolimatta. Epäilen, että tästä bändistä kuullaan vielä isommillakin estraadeilla.
Kyl mä oon samaa mieltä että pojat osaa ja ainesta on vaikka mihin! Ei saa antaa ennakkoluulojen ottaa liikaa valtaa ;)
VastaaPoistaKyllä se tiedettää että heterot osaa esiintyä! ;) hyvähyvä!
VastaaPoista