Kuten Purkitettua Lämpöä-blogissa jokunen aika sitten todettiin, on Molly Hatchetia usein vertailtu Lynyrd Skynyrdiin. Syyt on tietysti selkeitä, eivätkä kaikki vertailut aivan tee Hatchetille oikeutta. Kyllä minä rohkenisin yhtyeen asettaa ihan southernin kulmakivien joukkoon ja bändiltä tosiaan löytyy todella hienoa rokkenrollia reiluilla southernmausteilla.
Kun aikoinaan kirjoittelin kuinka muusikot kävivät hedelmällistä keskustelua keskenään levyjen ja biisien välityksellä, iskin dialogiin mukaan Hatchetin biisillä "Gator Country". Ja soikoon se nyt tuossa uudelleen, koska se nyt vain sattuu olemaan meikäläisen suosikki. Ja listataanhan siinä iso osa tämänkin sarjan yhtyeistä. Tyypillinen kotiseuturakkauslaulu floridalaispojilta, josta muuten tosiaan olivat kotoisin myös Skynyrdin laulunkirjoittajahemmot vaikka Alabamaa ylistivätkin.
Tietysti tämä alkaa vaikuttaa jo toiston toistolta, mutta kyllä tämäkin yhtye nuo musiikillisesti parhaat päivänsä näki 70-luvulla. Toki vielä 80-luvulla ilmestynyt No Guts...No Glory on ihan mukiinmenevää rokkia ja sisältää mm. yhtyeen oman Free Birdin. John Lennonin muistolle kirjoitetu Fall Of The Peacemakers on kaikessa mahtipontisuudessaankin komeaa kuultavaa varsinkin kitaroinnin osalta.
Yhtyeen parhaita biisejä on sopivasti ripoteltu monillekin alkuaikojen levyille, joten kokoelmakin olisi luonteva suositusvalinta. Mutta kyllä tuo bändin nimeä kantava ykköslevy on sen verran rautaista kamaa, että siitä kannattaa aloittaa. Koska southern rock oli tuohon aikaan todella suuressa huudossa, kaikki isommatkin levy-yhtiöt kilpailivat saadakseen oman palansa kakusta. Epic kiinnitti Molly Hatchetin, ja satsasi reilusti päästäkseen samalle aallonharjalle jolle MCA oli päässyt Skynyrdien kanssa tai vaikkapa Arista Outlawsin kanssa.Siksikin tämän genren bändien 70-luvun ensilevyt ovat olleet usein erinomaisia. Niihin satsattiin alusta asti isojen levy-yhtiöiden toimesta, koska rautaa oli taottava niin kauan kun se oli kuumaa. Molly Hatchetin debyytin tuottajaksi oli aluksi suunnitteilla jopa Ronnie Van Zandt, joka sattuneesta syystä ei päässyt hommaa hoitamaan. Yhtyeen ensimmäiset demotkin oli pistetty narulle Skynyrdien omalla studiolla. Tuottajaksi saatiin mm. Cheap Trickin ja Ted Nugentin kanssa työskennellyt Tom Werman, joka hoiti homman tyylillä.
Ja uskokaa tai älkää, myös Molly Hatchett on yhä viriili ja itseasiassa parasta aikaa rundilla. Vaikka Epicin alkuaikojen usko vaihtui 80-luvun loppupuolella epäuskoon, on Molly saanut levytellä tasaisesti vaihtuville levymerkeille aina viime vuoteen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti