Nanker Phelgen alkuperäissävellys instrumentaalibiisistä "2120 South Michigan Avenue" ilmestyi vuonna 1964 Rolling Stonesin toisella EP:llä 5 x 5. Ja kuten kaikki trivia-nikkarit tietävät, tuo oli myös legendaarisen Chess levy-yhtiön osoite Chicagossa. Triviatiedon ystävät toki myös tietävät kuka/keitä on Nanker Phelgen. Sävellys oli Rollareiden kunnianosoitus musiikillisille juurilleen, ja studiolle jossa he EP:n kävivät äänittämässä.
Thorogood on venyttänyt Charlie Musselwhiten kanssa jammailemansa kappaleen yli kaksi kertaa alkuperäistä pidemmäksi, mutta tarkoitus on sama. Kappale ja samalla koko levy on kumarrus bluesjuurille.
Thorogoodhan on koko uransa nojannut vahvasti covereihin ja muiden tekemiin biiseihin. Toki suurin hitti "Bad To The Bone" on miehen itsensä tekemä, mutta mikään John Hiatt George ei todellakaan ole biisinteon suhteen. Iso osa näistä biiseistä on nimenomaan Chessin katalogista, mutta muutama omakin biisi mukaan mahtuu tuon Rollaribiisin lisäksi. Hiukan tosin ihmetyttää että eikö cover-kappaleita olisi voinut valita pikkuisen mielikuvituksellisemmin. Vaikka tokihan Howlin' Wolfin "Spoonfull" on hieno biisi, mutta ei Thorogoodilla siihen hirveästi uutta ole annettavaa. Samaa voi sanoa kappaleesta "Bo Diddley" ja Little Walterin biisistä "My Babe".
Muddy Watersin aikoinaan pelkästään Little Walterin ja Leonard Chessin kanssa äänittämä blues "Two Train Running (Still A Fool)" saa toki ihan uuden tulkinnan, mutta voiko helvetti olla että Thorogood käyttää ainakin tässä biisissä autotunea?? Siltä ainakin pahasti kuulostaa. Vai mitä sanotte?>
Sen verran ärhäkkä bluesrockmies Thorogood on, ettei tästä sentään mitään karaokelevyä ole tullut.Vaikka Thorogood on ihan taitava kaveri, ei miehen edelliset levyt ole hirveästi jysähtäneet. Klassikot toki omistan, mutta kuraa on joukossa liiankin kanssa. Tämä levy on vähän siitä välistä. Hienoja biisejä, ja ok tulkintaa, mutta että helvetti AUTOTUNE!!!
Biisilista:
1. Going Back
2. High Heel Sneakers (featuring Buddy Guy)
3. Seventh Son
4. Spoonful
5. Let It Rock
6. Two Trains Running
7. Bo Diddley
8. Mama Talk To Your Daughter
9. Help Me
10. My Babe (featuring Charlie Musselwhite)
11. Willie Dixon`s Gone
12. Chicago Bound
13. 2120 South Michigan Avenue (featuring Charlie Musselwhite)
Kyllä tuota minunkin mielestäni jotenkin fiksattu on, en ole laisinkaan tämän alan asiantuntija, mutta kaiku kuulostaa jotenkin keinotekoiselta. Ja laulu hetken aika selvästi ainakin tuossa 1:10-1:15 vaiheilla...
VastaaPoistaNäin on, runsas kaiku hämää, mutta kyllä siellä autotune taitaa olla käytössä. Eihän siinä muuten mitään, mutta että Thorogood! ja blues!
VastaaPoistaTotta, kyllähän se on vähän kuin joku lantraisi 16-vuotiasta mallasviskiä kraanavedellä, kun bluesia näin sorkitaan. Tuossa My Babe -biisin ihan alussa tuo autotune muuten ottaa omaan korvaan myös aika rumasti.
VastaaPoistaEn ole puristi, tai no vähän, mutta aika lailla likaa on laulua käsitelty. Muddy taitaa kääntyillä haudassaan.
VastaaPoistaEksyin tänne sivullesi tuon Hoodoo Saunan artikkelin perässä ja ompa mukavaa että joku kirjoittaa myös bluesista eikä vain näistä uusista yhtyeistä joita tulee ja menee.
VastaaPoistaThorogoodhan on mielestäni enemmänkin rockmies kun bluesmies joten kai tuo käsittely sallitaan.