John Hiatt kuuluu samaan sarjaan kuin Levon Helm maanläheisine lähestymistapoineen. Robbie Robertsonin kanssa mies kuuluu armoitettujen lauluntekijöiden valioihin. Vaikka Hiatt ei vielä seitsemääkymmentä kolkuttelekaan, on hän ehtinyt julkaista levyjä jo viidellä vuosikymmenellä.
Hiatt kuuluu myös sarjaan muusikoiden muusikko. Miehen arvostus kollegoiden joukossa on aina ollut suurempaa kuin kaupallinen suksee. Hiatt on esiintynyt lukuisten suurien nimien kanssa ja Hiattin biisejä ovat coveroineet mm. sellaiset suuruudet kuin Bob Dylan, Ry Cooder, Eric Clapton, B.B.King, Bonnie Raitt, Iggy Pop ja Emmylou Harris, vain muutamia mainitakseni. Monet coverit ovat menestyneet huomattavasti paremmin listoilla kuin Hiattin alkuperäiset. Miehen lauluäänen raakuus ja lievä yksitotisuus lienee yksi syy tähän. Mikään kultakurkku Hiatt ei välttämättä ole.
Hiattin 80- ja 90-luvun taitteen levyt Bring the Family, Stolen Moments ja Slow Turning singauttivat miehen jo Billboardin listoille, mutta tuolloinkin sijat jäivät vaatimattomiksi. Kuten ovat jääneet koko miehen uran ajan. Musiikkityyli on hieman vaihdellut, mutta aina se on ollut enemmän tai vähemmän roots-pohjaista poljentoa. Kaupallisen menestyksen vähäisyyden takia myös levy-yhtiöt ovat vaihtuneet tuhka tiheään ja viimeiset viisi levyä ovat ilmestyneet indielevymerkki New West Recordsin toimesta.
Tiukalla tahdilla viime aikoina levyjä julkaisseen Hiattin kahdeskymmenes levy ilmestyi kuukausi sitten ilman sen suurempia hässäköitä. Levyltä on turha odottaa mitään käänteentekeviä klassikoita tai kassoja kilisteleviä popkiemuroita. Hiattin duunariasenne ja ammattimainen ote on kuitenkin niin tiukka, että vaikka levy ei juuri edeltäjistään eroa, se on taasen erittäinkin mukava keitos tex-mexiä, rockia, countrya, bluesia ja soulia samalla käheällä äänellä laulettuna. Pari viimeistä levyä ovat olleet selkeää parannusta miehen uralla.
Robbie Robertsonin nostalgisointiin verrattuna John Hiatt vetää selkeästi pidemmän korren hyvillä biiseillä ja rouhealla otteellaan. Silläkin uhalla että Hiatt toistaa itseään, hän ei pahemmin tunnu perustavan listasijoituksista tai musiikin uusista virtauksista. Jotkut sedät tosiaankin jaksaa heilua entiseen malliin vähääkään välittämättä mihin musiikkimaailman tuulet puhaltelee. Vähän niinkuin Little Village yhtyekaveri Ry Cooder, Hiatt pysyttelee omilla linjoillaan. Nämä kaverit tekee tosiaankin just sitä mikä itseä huvittaa. Ei oikein ole enää mitään todisteltavaa. Kunhan nyt sen verran levyjä myydään että leivässä pysyy ja levy-yhtiö pitää rosterissa. Mitäpä sitä soittomies muuta.
Tämä viimeisen video on tämän uusimman levyn biisi "Down Around My Place", joka on kuvattu Hiattin konsertista kuukausi sitten samaisessa Ryman Auditoriumissa, jossa tuo Levin Helmin live oli äänitetty. Levyllä tämä biisi soi vieläkin hienommin entisen Douple Trouble-mies Reese Wynansin avustamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti