Bluesmen # 13 - Buddy Guy

Chessin ylenkatsoma artisti oli liian erilainen ja sähköinen levy-yhtiölle joka tuohon aikaan pärjäsi vallan hyvin tutulla kaavalla Myddy Watersin ja Howlin' Wolfin kaltaisten artistien kanssa. Guyn musiikki ja erityisesti kitarointi oli Leonardin mielestä turhan meluisaa ja sekavaa. Se taisi olla jo alkuaikoina hiukan kallellaan rockin suuntaan ja toimikin myöhemmin eräänlaisena siltana perinteisen bluesin ja uudempien bluesrock-kitaristien välillä. Buddy Guy on taas yksi niistä miehistä jonka vaikutukset ovat nähtävissä, tai kuultavissa, nuoremman polven bluestulkinnoissa. Niin Jimi Hendrix, Eric Clapton, Jeff Beck kuin Stevie Ray Vaughankin kumartavat syvään tämän mestarin suuntaan.

Vaikka monet pitivät aikoinaan Buddy Guyta alansa parhaana, ei levymyynti ollut kovinkaan rapoista. Osa syynä tähän on tietysti sekin, että virallisia studiolevyjä ilmestyi harvoin tai erittäin harvoin. Siirryttyään 1959  Chessille, levytyksiä tipahteli vain muutamia. Sidemanin-roolissa ja sessioissa herra sai toki olla mukana suuruuksien kuten Muddy Watersin, Howlin' Wolfin, Sonny Boy Williamsonin ja Little Walterin kera. Vasta vuonna 1967 Chess suostui julkaisemaan miehen oman soololevyn, mutta tuo oli vesitettyä Buddy Guyta. Chess-ajan muut levytykset on kyllä sittemmin julkaistu myös kokoelmilla ja ne ovat itseasiassa erinomaisia, sanoi Leonard sitten mitä tahansa. Kuten esimerkiksi tuo yllä soiva biisi joka on alunperin Buddy Guyn ensimmäinen Chess-sinkku vuodelta 1960. Itse video on elokuvasta Chicago Blues vuodelta 1972.

Buddy Guy alkoi oikeastaan saada suurempaa huomiota vasta 1991 jolloin julkaisi palkitun levynsä Damn Right, I've Got The Blues. Tuo oli hänen ensimmäinen levynsä yli 10 vuoteen ja se nosti miehen kunnolla parrasvaloihin 35 vuoden puurtamisen ja sisäpiirisuosion jälkeen. Tuonkin jälkeen on toki syntynyt ihan mukavaa tavaraa, mutta ihan samaan intensiteettiin ei mies ole päässyt kun noilla Chess-sinkuilla, tällä comeback-albumilla tai 70-luvun Junior Wells-yhteistyön tuotoksilla. Välillä Guy on myös hyppinyt musiikillisten raja-aitojen yli ja äänitellyt myös pari akustista levyä. Mutta herra on kyllä omimmillaan bluesrock tyyppisissä raaoissa ja sähköisissä biiseissä joissa haisee ja kuuluu videossakin näkyvä Chicagon slummi.