Tarina kertoo että Mike Bloomfieldillä oli iso vaikutus siihen, että Bob Dylan siirtyi sähköiseksi. Ja olihan mies myös bändissä Dylanin ensimmäisessä sähköisessä konsertissa Newport Folk Festvaaleilla vuonna 1965. Sekä Dylanin levyllä Highway 61 Revisited samana vuonna. Tunnetuin mies lienee kitaroinnistaan Paul Butterfield Blues Bandissa, vaikka ei ollutkaan mukana kuin kahdella ensimmäisellä studioalbumilla. Bloomfield soitti hybridibluesia, mutta selkeästi blueskaavalla. Omien sanojensa mukaan hän juutalaisena pystyi hyvin samaistumaan mustien bluesin sanomaan. Bloomfield oli yksi ensimmäisistä valkoihoisista joka teki tunnetuksi Chicagon bluesia laajemmalle yleisölle ja oli siis osaltaan vastuussa 60-luvun bluesrevivalista. Vertauskuvallisen viestikapulan hän sai Muddy Watersilta ja Otis Spannilta soittaessaan maestrojen kanssa levyllä Fathers And Sons.
Kun egot alkoivat kolista Butterfieldin kanssa, Bloomfield perusti uuden bändin. Electric Flag ei myöskään jaksanut kiinnostaa Bloomfieldia kuin kahden levyn verran. Syyt hajoamiseen olivat niitä tavallisia: egot, huumeet ja huono manageri. Kyllästyneenä kitarasankarin rooliin Mike palasi sessiomuusikoksi ja jammailemaan. Yksi noista jammaussessioista Al Kooperin kanssa tuotti levyn Super Session, joka jäi Bloomfieldin kaupallisesti menestyksekkäimmäksi albumiksi. Kroonisten uniongelmien takia mies ei kuitenkaan soita kuin toisella levynpuoliskolla. Toisella soittaa Stephen Stills.
Vasta sooloalbumit olivat perinteisempää blueskamaa ja suurin osa noista levytettiin pienille levymerkeille ja myivät onnettomasti. Monien sooloalbumien, yhteistöiden ja sessioiden täyttämällä 70-luvulla vanha addiktio alkoi taas vainoamaan ja miehestä tuli epähaluttu epäluotettavuutensa takia. Bloomfield kuoli 38-vuotiaana vuonna 1981 yliannostukseen. Bloomfield ehti kuitenkin näyttää että valkoinenkin mies voi soittaa bluesia, ja moni seurasi perässä. Soiva biisi ei ole noilta sooloilta, vaan "I Got A Mind To Give Up Living", Butterfield Blues Bandin levyltä East-West vuodelta 1966. Hienoa kitarointia yhtä kaikki.
blues is the truth,niinhän sitä sanotaan.Jep ja jorma kaukonen tulos suomeen..Monipuolinen taitosieluttaja jonka soitossa aina blues läsnä.Internet archivesta löysin ihan mainion jutun jossa Kaukonen ja Jerry Garcia jammailevat v.1969.
VastaaPoista