Nina Hagen - Smack Jack

Joskus tuntuu että Lady Gaga vain on olevinaan niin mahdottoman outo, mutta tämänpäiväinen punk/alternative/new wawe-kummitäti taitaa olla ihan aidosti pikkuisen tärähtänyt. Siis ihan silleen hyvällä tavalla. Gaga ei ollut vielä edes syntynyt, kun Hagenin levy NunSexMonkRock ilmestyi vuonna 1982, mutta Gagan esiintymisissä on toisinaan aikalailla päälleliimattuja yhteneväisyyksiä tähän punkgoottiprinsessaan. Gagan rooleilla leikittely ja kaikenmaailman käsittämättömät lausunnot milloin mistäkin ovat kuin suoraan Hagenin oppikirjasta, jos hän sellaisen olisi kirjoittanut.

Tuskin on kuitenkaan kirjoittanut, sillä Hagenilla tuo outous taitaa tosiaankin olla ihan sisäsyntyistä eikä markkinatempausta kuten näillä mediatilasta taistelevilla nykydiivoilla. Gagan mainostoimiston markkinastrategia muistuttelee varmaan tietyin väliajoin, että nyt olisi tällä viikolla taas aika olla pikkuisen outo, vaikkapa ylihuomenna kello seitsemän. Pukeudu tiätsä vaikka pekoneihin, niin se olisi sillai siististi pikkuisen niinku vinksahtanutta. Hagenin kertomukset kohtaamisista ufojen, avaruusolentojen ja Jeesuksenkin kanssa ovat varmasti naiselle itselleen hyvinkin tosia eikä markkinakoneiston väsäämiä täsmäuutisia.

Musiikillisesti naisilla ei sinänsä juuri yhteistä ole, ja niinpä Hagen on aina kulkenut enemmän tai vähemmän marginaalissa. Tosin tuo NunSexMonkRock oli aikoinaan jopa pikkuinen hitti ja monet sen biisitkin ovat ihan mainioita eikä pelkästään outoja kuriositeetteja. Viimeaikainen maallikkosaarnaus on tosin vienyt parhaan terän tästä mimmistä, jonka viime kesän Kaisaniemen konsertin nähneet varmaankin allekirjoittavat.