Bluesmen # 19 - Ronnie Earl

Kuten muutama päivä sitten käsitelty Robert Cray (# 16), myös Ronnie Earl yhdistelee bluesiinsa elementtejä monistakin musiikkityyleistä. Kun Cray sai bluesherätyksen Albert Collinsin (# 15) koulukeikasta, niin Ronnie kääntyi bluespolulle eksyttyään Muddy Watersin (# 7) keikalle. Muddy myös keksi miehelle nimen Earl, koska Ronnie oli vahva Earl Hooker-fani (# 12), eikä Muddy osannut lausua Ronnien oikeaa sukunimeä Horvath. Nuoren miehenä Ronnie matkusteli bluesmatkoille Chicagoon ja Teksasiin jossa soitteli mm. Fabulous Thunderbirdsien Kim Wilsonin ja Jimmie Vaughanin (# 18) kanssa.

Varsinaiseen blueskorkeakouluun Ronnie pääsi liityttyään kitaristiksi legendaariseen Roomful Of Blues-yhtyeeseen korvatakseen Duke Robillardin, ja tuossa opinahjossa menikin sitten 8 vuotta. Samaan aikaan hän alkoi esiintyä myös soolona sekä kierteli ja levytti mm. Earl Kingin, Hubert Sumlinin ja  Jimmy Rogersin (# 8) kanssa. Myöhemmin hän perusti yhtyeen Ronnie Earl & The Broadcasters jonka kanssa on julkaissut useita lähinnä instrumentaalilevyjä. Mies tappeli myös muutamiin otteisiin erilaisten demonien kanssa, joista tutuimpana alkoholi ja kokaiini. Ison levy-yhtiön paineet kävivät välillä pääkopalle liian koviksi ja mies hyppäsi pois oravanpyörästä pienelle independent-yhtiölle ja levytteli välillä soolona ilman suurempia paineita.

Vaikka ei suurempaa sukseeta olekaan ikinä saavuttanut, paras levy on myynyt n. 65.000, on Ronnie Earl ehdottomasti yksi hienoimmista moderneista blueskitaristeista. Siitä on osoituksena myös vuoden 2007 levy Hope Radio jolta tuo Magic Sam- pastissi "Blues For The Westside" myös löytyy (löytyy tosin parilta muultakin Earlin levyltä). Helvetin hieno albumi. Suosittelen.