Bluesmen # 15 - Albert Collins

Teksasin oma jäämies oli Jimi Hendrixin seuraaja Little Richardin bändissä muutaman viikon ajan uransa alkuvaiheissa. Siitäkin lienee jäänyt rockvaikutteita miehen soittoon. Siis Little Richardista, ei Hendrixistä. Collins totesi itse joskus Guitar Playerin haastattelussa että mm. aiemmin käsitelty Buddy Guy heitti kunnon bluesin sikseen kun kuuli Hendrixiä, mutta hän pysytteli aidossa asiassa.

Monien muiden bluesherrojen tapaan Collinskin keskittyi tietyssä vaiheessa vain kiertelemään ja levyttäminen jäi vähemmälle. Vaikka brittiavusteinen bluesrevival toi alkuperäisiä maestroja yleiseen tietoisuuteen, ei levymyyntiä riittänyt invaasion ulkopuolisille. Vuonna 1978 Collins kuitenkin levytti tunnetuimman levynsä Ice Pickin'. Toinen mainittava levytys oli vuoden 1986 Showdown! Johnny Copelandin ja Robert Crayn kanssa. Myös Albert Collins tuli palkituksi vasta myöhempinä vuosinaan Grammylla (juuri tuosta Showdown!-levystä), samaan tapaan kuin niin monet muutkin. Ja saihan hän myös kunnian esiintyä ainoana mustana bluesmiehenä Live Aid-konsertissa.

Oheisessa pätkässä hiukan yökerhobluesvaikutteinenkin esitys osoittaa että Collinsilla on likit hallussaan. Telecaster soi hienosti ja kielet venyy voimalla vaikka capo onkin käytössä. Collins tykkäsi tykittää täysillä ja melko raakaan tapaan, mikään hienoviritteinen nyanssitiluttelija mies ei ollut. Mutta yhtä kaikki, olen ihan yhtä vaikuttunut kuin lopussa lavalle kompuroiva Joe Walsh, joka näyttää olevan hivenen muutenkin vaikutuksen alainen. Tai sitten vain sekaisin hienosta musiikista.