Eaglesmaista melodiaa varustettuna ärhäkällä southernmaisella Allman Brothers kitaroinnilla ja CSN-harmoniaa toisinaan siihen sekaan. The Outlaws kuului sarjaan kantriin päin kallellaan olevat tämän kerhon bändit. Se kuuluu kuitenkin samaan legendaariseen 70-luvun rynnäkköön kuin hieman tunnetummatkin etelärockin veteraanit.
Tampan pojat pistivät hynttyyt yhteen jo 60-luvun puollella, mutta alkuvaikeuksien ja tuumaustauon jälkeen homma pääsi jalalle vasta 1974 kun Skynyrdin Ronnie Van Zant vinkkasi bändistä. Aristan legendaarinen Clive Davis halusi tuoreen levy-yhtiönsä listoille yhtyeen jonka avulla voisi hyödyntää southern rockin suosiota, ja päätti pelata varman päälle. Hän palkkasi tuottajaksi yhtä legendaarisen Paul Rothchildin ja lennätti yhtyeen Los Angelesiin Elektran studioon kuuden viikon sessioon. Satsaus kannatti. Eponyymi debyyttialbumi pääsi listoille ja bändi sai monen vuoden taaperruksen jälkeen maistaa kuuluisuutta.
Bändi levytti juuri ennen pääjehu Hughie Thomassonin kuolemaa 2007 levyn, jota ei ole vieläkään julkaistu. Thomassonin leski nostikin oikeusjutun yhtyeen nimen käyttöoikeudesta. Jossain vaiheessa uutisoitiin että nimi vaihtuisi Henry Paul Bandiksi, mutta tuolla nimellä keikkaa tuskin pukkaisi, joten ainakin vielä yhtye kiertää vanhalla nimellä.
80-luku osoittautui siis tällekin yhtyeelle myrkyksi, kun suurin eteläbuumi oli aikalailla passé. Loistonsa päivinä yhtye oli kuitenkin hieno kitaravetoinen genrensä edustaja. Tutustumiskohteita kannattaa siis etsiä noista alkupään albumeilta, tai sitten hienolta vuoden 1996 digitaalisesti remasteroidulta kokoelmalta Green Grass And High Tides, joka sattuneesta syystä koostuu pääosin noista alkupään levytyksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti