19.12.2010

Nyt soi: Siouxsie & The Banshees - Christine



Kun näitä uusia indiebändejä kuuntelee, niin vanhalla aina joskus- tai itseasiassa aika usein-korvissa kilahtaa: tämän olen kuullut joskus aiemminkin. Enkä sano että matkiminen olisi ollut tahallista tai edes tavatonta, mutta ilmeisiltä yhtäläisyyksiltä ei vain voi välttyä. En edes muista mikä uusista bändeistä johdatti ajatukseni tähän biisiin, mutta konnotaatio oli niin voimakas että tiesin heti mitä ja mistä kohti levyhyllyä piti etsiä. Kyllähän tämäkin kappale voisi aivan hyvin ilmestyä tänäkin päivänä jonkun uuden rytmiorkesterin julkaisuna, ja luultavasti se saisi bloggarit ja lehdet (ainakin SUEN) toimittajat turisemaan uudesta musiikkisensaatiosta.

Tokihan bändistä omanakin aikoina kohistiin, eikä ainoastaan siksi, että rummuissa kolisteli aikoinaan lyhytaikaisesti muuan Sid Vicious. Ja vieraili bändissä, moneenkin otteeseen, myös toinen kuuluisuus, eli The Curen Robert Smith. Sex Pistolsin fanipoppoosta alkunsa saanut yhtye Siouxsien ja Steve Severinin johdolla aloittelivat punkpoppoona joka myöhemmin lisäili soundiinsa syntikkoja ja rumpukoneita.

Tämä biisi on vuoden 1980 levyltä Kaleidoscope joka pomppasi Brittialbumilistoilla viidenneksi, ja toinen sinkku "Christine" nousi listoilla sijalle 24. Persoonallisuushäiriöstä kertova biisi on jo aika kaukana punkista akustisine kitarariffeineen. Levy on kuitenkin oman aikansa merkittäviä teoksia ja yksi vaikuttaja mm. The Curen ja Johnny Marrin soundeihin. Kitaristi John McGeoch oli kieltämättä helisevine kitaroineen aikalailla Marrin oloinen eikä Marr tosiaankaan kiistä vaikutteita.

3 kommenttia:

  1. Hieno kappale. Kerrassaan. Ja helppo kuulla tämän vaikutus nykypäivänä.

    Olen lueskellut juuri Simon Goddardin massiivista Mozipedia -teosta, jossa sivutaan myös Siouxsie & The Bansheesia. Marr todellakin nimeää McGeochin yhdeksi uransa alkuvaiheen innoittajaksi: "... really innovative guitar music which was pretty hard to find back then. To a young player like myself, those early Banshees singles were just class."

    Morrissey on taasen käyttänyt useita Banshees-biisejä keikkojensa välimusiikkina (mm. Mirage, Mother/Oh Mein Papa, Eve White/Eve Black) sekä julkaissut Siouxsien kanssa kauniin Interlude -dueton (orig. Timi Yuro).

    VastaaPoista
  2. Hienohan tuo on joo.

    Pitääpä pistää tuo kirja harkintaan. Tosin olen lukenut jo Goddardin aiemman The Songs That Saved Your Life-teoksen, mutta tämä näyttää vielä tuhdimmalta versiolta.

    VastaaPoista
  3. The Smiths-kappaleiden osalta kertomukset ovat aika pitkälle samat kuin The Songs That Saved Your Life -kirjassa. Sen sijaan Morrisseyn soolotuotannon ja vaikutteiden suhteen löytyy taas kosolti uutta ja yllättävääkin tietoa.

    VastaaPoista