Bluesmen # 4 - Sonny Boy Williamson II

Vaikka ykköstä, eli John Lee "Sonny Boy" Williamsonia, pidetään parempana bluesharpun virtuoosina, on tämä kakkonen, eli Rice Miller, noussut huomattavasti tunnetummaksi. Hän on yksi tunnetuimpia tuon ajan harpun taitajia ykkösen, Junior Wellsin ja Little Walterin ohella vaikkei joidenkin mielestä ehkä teknisesti näiden tasoon ylläkään. Bluesharpun soittamisen tekniikasta en tiedä hölkäsen pöläystä, mutta blueshan ei olekaan tekniikkaa vaan tunnetta. Kuten oheisesta pätkästäkin helposti huomaa. Sonny Boy kyllä esittelee yhden vakitempuistaan, eli soiton ilman käsiä. Miehestä huomaa, että elämää on nähty ja elämänkokemusta hankittu myös sieltä kadun syrjäisemmältä puolelta.

Tuo uskomattoman hieno pätkä lienee vuoden 1963  The American Negro Blues Festival-turneelta Englannista, joka yleisen bluesrevivalin aikaan nosti Williamsonin taas kartalle erityisesti Euroopassa, kuten kävi monen muunkin jo pikkuisen unhoon painumassa olleen bluesmiehen kohdalla. Bändissä pianoa soittaa Otis Spann, bassossa on Willie Dixon ja kitarassa Matt "Guitar" Murphy, eli koossa on melkoinen dreamteam. Videosta käy helposti ilmi miksi juuri tämä herra Howlin' Wolfin ohellaon minulle se bluesin henkilöitymä. Karismaa riittää vaikka muille jakaa.Tässä aletaan todellakin olla asian ytimessä.

Kunnon myyttisen bluesmiehen tavoin tämänkin herran kohdalla vastuu on kuulijalla, tai lukijalla, kun varhaisista elämänkäänteistä lueskelee. Synnyinaika vaihtelee miehen itse esittämästä vuodesta 1897 aina vuoteen 1912 ja kaikkea siltä väliltä. Todennäköisesti Williamson valehteli syntymäajastaan, niinkuin monesta muustakin asiasta, antaakseen vaikutelman, että juuri hän oli se alkuperäinen Sonny Boy Williamson. Todellisuudessa tuo nimi napattiin ilmeisen harkitusti juurikin siltä ykkoseltä kun tämä kakkonen alkoi vuona 1941 esiintyä vakituisesti King Biscuit Time-radioshowssa Helenassa Arkansasissa. Ennen tuota mies kierteli pitkin etelää esiintyen mm. Robert Lockwood Juniorin, Elmore Jamesin ja jopa Robert Johnsonin kanssa.

Levyttämään mestari pääsi vasta 1950-luvulla, jolloin alkuperäinen Sonny Boy oli jo kuollut, ja kakkosesta tuli ykkönen eli se One and Only Sonny Boy Williamson. 60-luvun bluesboomin ansiosta Williamson levytti myös Euroopassa mm. Yardbirdsin ja Animalsin kanssa. Yhdessä vaiheessa Sonny Boy asusteli Arkansasin Twistissä silloisen naisystävänsä luona ja opetti siinä sivussa myös naisen veljelle bluesharpun saloja. Veljen nimi oli Chester Burnett eli siis Howlin' Wolf.