Bluesmen # 9 - Freddie King

Kolmesta Kingistä tämä nuorin oli se joka ensiksi nousi bluesia janoavien valkoisten kitaristioppilaiden tietoisuuteen. Vielä kun B.B. kierteli roadhouseja ja levytteli lähinnä mustille markkinoille ja Albert ajeli päivisin puskutraktoria ja soitteli öisin, Freddie iski vuonna 1961 kultasuoneen hitillään "Hide Away", joka nousi radiohitiksi niin valkoisilla kuin mustillakin asemilla. Siksikin se nimenomainen kappale soi tuossa. Ei siksi, että se oli paras Freddie Kingin kappale tai merkittävin, sillä sitä se ei ole. Ehkäpä kuitenkin tunnetuin ja coveroiduin. Texas bluesille tyypillisemmät torvet törähtelevät tässä ehkäpä muistona siitä että Freddie oli nimenomaan Texasin poikia, vaikka menikin musiikin perässä Chicagoon jo nuorena miehenä.

Freddie, tai tuolloin vielä Frederick tai Fred ja myöhemmin Freddy,  lähti mielessään Muddy Waters ja löysikin tämän kitaristin, eilen käsitellyn bluesmiehen Jimmy Rogersin, joka opetti tälle kitaransoitosta yhtä sun toista. Muunmuassa erikoisen tavan soittaa kitaraa kahdella plektralla. Freddien tyylissä voi kuulla sekä Texasia että Chicagon Soutsidea. Sukunimikaimoihinsa verrattuna tyyli oli hivenen agressiivisempaa, mitä ei kylläkään kuule tuosta pätkästä. Olisikohan sittenkin pitänyt valita joku toinen biisi.

Koska Freddie King kuoli jo vuonna 1976 vain 42-vuotiaana, hän on jäänyt tuntemattomimmaksi King-triosta, mutta useat kitaristit pitävät häntä yhtenä suurimmista esikuvistaan. Mm. Eric Clapton, Vaughanin veljekset ja Peter Green ovat maininneet tämän yhdeksi esikuvistaan ja kaikki ovat myös soittaneet miehen biisejä. Niinkuin tietysti kaikki aloittelevat bluesbändit. Melko monet ovat varmasti aloitelleet soittelemalla Hide Awayn- kaltaisia instrumentaalistandardeja joita Freddie Kingillä riittää. Ja kun bluesista on kysymys, täytyy taas sanoa että tuossakin biisissä on tyypillisen tapaan taas vähän lainattu, enkä nyt tarjoita pelkästään tuota Peter Gunn-osiota.